Voin nyt olla hyvin, erityisen, todella tyytyväinen itseeni. Tänä aamuna en ollut ihan varma, että uskallanko mennä silmäpolille. Silmäni ovat kokeneet tässä kaikenlaista, mutta jostain syystä tämä muutaman sekunnin kestävä pistos jännitti minua erityisesti. Jännitys purkautui kylmä-kuuma-aaltoina, sydäntykytyksinä, vatsakramppeina..
Jännityksestä huolimatta minä menin sovittuna aikana silmäpolille. Haluan saada oikean silmäni kuntoon, joten nyt oli vaan mentävä! Ennen pistosta oikeaan silmääni laitettiin puudutustippoja. Oikeaa silmää ympäröivä ihoalue pestiin. Silmään tiputettiin joditippoja. Kasvoni peitettiin liinalla, jossa oli kurkistusaukko oikealle silmälle. Silmään tiputettiin vielä lisää puudutusainetta. Ala- ja yläripset + luomi teipattiin ja sitten aloinkin olla valmis itse pistokseen. Lääkäri asetti silmän päälle sellaisen “putkilon” ja pyysi katsomaan vain ja ainoastaan hänen sormeaan. Neulan pistoa en tuntenut, mutta kortisonikiteet näin mustina pisteinä. Toimenpide oli ohi ja sain lähteä kotimatkalle.
Kotimatka ei tuntunut kivalta; silmä oli valolle arka ja päässäni tuntui painetta. Mutta selvisin kotiin ja päiväunille. Päiväunien jälkeen tuosta pistoksesta oli muistona enää ne mustat möllykät näkökentässä. Nämä kortisonikiteet, jotka minulle näkyvät mustina möllyköinä, ovat näkökentässäni nyt seuraavat kolme viikkoa. Kyseessä ei ole mikään pieni musta piste, mutta eiköhän tämäkin olotila tutuksi taas tule. Kipua en onneksi enää tunne!
Kotihoitona on silmätippoja viiden päivän ajan, viisi tippaa päivässä. Tällä tippakokemuksella kuulostaa varsin helpolta kuurilta! Viikon ajan ei saa käydä saunassa, uimassa tai kylvyssä. Hoidon tuloksia tarkastellaan seuraavaksi parin viikon kuluttua silmänpaineen mittauksella.